Bzz Bzz

TALVI:

Talvikautena mehiläiset kerääntyvät pesässään tiiviiksi muodostelmaksi, jota kutsutaan talvipalloksi. Työläiset pitävät kuningattaren lämpimänä pyörimällä tämän ympärillä. Pallon keskellä lämpötila voi olla +20…+24 ⁰C. Koska iso osa hunajasta kerätään kesällä ja syksyllä, mehiläiset saavat sokerimassaa, jota ne käyttävät metenä saadakseen energiaa ja pysyäkseen lämpiminä. Ne syövät talviravintoa ja antavat talven edetä pesän ulkopuolella.

 

Talvi on yleensä rasittavinta aikaa mehiläisyhteiskunnalle. Yhdyskunta ei välttämättä ole riittävän iso pysyäkseen lämpimänä tai sitten ruoasta voi tulla pulaa. Nykyisin talvehtivien mehiläisten isoin ongelma on kuitenkin varroapunkki, joka on loinen. Se levittää virusta, joka heikentää hunajamehiläistä. Onneksi Ahvenanmaa on vielä säästynyt varroapunkeilta, joten emme joudu lääkitsemään mehiläisiämme punkkia vastaan.

 

KEVÄT:

Päivien pidetessä kuningatar alkaa munia ahkerammin ja ruokavarannot hupenevat, kun jälkeläisiä pitää ruokkia. Usein nälkäkuolema saattaa kohdata mehiläiset juuri näihin aikoihin, koska edellissyksyn hunajaa ei ole riittävästi jäljellä. Jos sää on hyvä ja mehiläiset lentävät ulos, pesään voi kurkistaa, mutta on oltava varovainen, ettei häiritse mehiläisiä liikaa. Juuri nyt on hyvä aika antaa mehiläisille lisäravintoa, kun varannot alkavat hiipua.

 

Kukkia ja mettä alkaa ilmestyä ulos luontoon. Yhdyskunta kasvaa, joten nyt on hyvä aika merkitä kuningatar. Jos odottaa liian pitkään, sitä voi olla vaikea löytää. Pesässä pitää myös tehdä kevätsiivous. Huonokuntoiset kennot vaihdetaan ja liika vaha poistetaan. Nyt mehiläisten määrä kasvaa vauhdilla ja toivottavasti on lämpimämpää ja valoisampaa. Pesä on nyt tarkistettava useammin, ja pitää tähystellä merkkejä parveilun alkamisesta.

 

KESÄ:

Alkukesästä pesässä alkaa tulla ahdasta, sillä päivittäin voi kuoriutua tuhansia mehiläisiä. Mehiläisten keskuudessa alkaa ilmetä rauhattomuutta, kun uuden kuningattaren kuoriutumisaika lähestyy ja vanha kuningatar ottaa mukaansa osan mehiläisistä ja ne lähtevät parvena etsimään uutta pesää. Koska kuningatar on hedelmöitetty ja täynnä munia, se on liian painava lentääkseen pitkiä matkoja ja siksi parvi tavallisesti laskeutuukin puuhun aika lähelle vanhaa pesää. Hyvällä onnella parveileva kuningatar saadaan vangituksi, jolloin muu parvi seuraa sitä, kun se siirretään uuteen pesään. Jos kevät/alkukesä on ollut suotuisa, nyt on jo aika kerätä vuoden ensimmäinen hunaja.

 

SYKSY:

Syksyn tullen työläiset heittävät kuhnurit ulos pesästä.  Kuningatar lopettaa munimisen, joten mehiläisten määrä pesässä vähenee merkittävästi. Nyt on aika kerätä viimeinen hunaja ja varmistaa, että pesissä on riittävästi vararavintoa talven varalle.

Varroapunkki (Varroa destructor) on mehiläisen ulkoloinen. Punkki, joka elää mehiläisen kudosverestä (hemolymfa), vahingoittaa sekä aikuisia että kehittyviä mehiläisiä. Varroa voi kuitenkin lisääntyä vain kehittyvässä mehiläisessä. Punkkien määrä voi kaksinkertaistua noin kolmessa viikossa mehiläisten kehittymisaikana. Osa punkeista kuolee talvella, mutta niiden määrä kymmenkertaistuu kaudesta toiseen.

Tyypillisiä varroan aiheuttamia oireita ovat epämuodostuneet ja kehittymättömät siivet sekä kutistunut takaruumis. Ellei varroapunkkeja torjuta, mehiläisyhdyskunta tuhoutuu muutamassa vuodessa. Torjuntaan on erilaisia aineita ja menetelmiä. Ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään: 1. perinteiset torjuntamenetelmät ja rekisteröidyt lääkeaineet ja 2. ympäristöystävälliset aineet ja ekologiset torjuntamenetelmät. Varroa on levinnyt kaikkialle maailmaan, mutta jotkut saaret, kuten Ahvenanmaa ovat vielä välttyneet varroalta.